Päiväkirja       

Viimeisen viikon lähtövalmistelut 9.4.2010

Viimeisen viikon lähtövalmistelut ovat pitäneet sisällään satelliittipuhelimen noudon Savantumilta, pakkailua ja tiivistä yhteydenpitoa support-tiimin kanssa. Saimme alkuviikosta kuittauksen siitä, että rahtilaatikkomme on Grönlannissa. Myös sukset pääsivät vielä huoltoon ennen reissua, koska onnistuin maanantaina marinoimaan ne nousukarvoineen pikisuolaliuosmitälie-mönjällä vetäessäni ahkiota valtatien ali. Joku fiksumpi olisi ottanut sukset pois ennen mustalumista alikulkutunnelia. Suksista seoksen sai pois voiteenpoistoaineella, mutta nousukarvat olivat imeneet aineen itseensä. Onneksi naapurista löytyivät uudet nousukarvat tilalle, kiitokset sinne!

Vähän erilaista lähtöön valmistautumista oli käyntini kampaajalla. Ehkä akkamaista hommaa, mutta pitkät hiukset ovat osoittautuneet vähän hankaliksi arktisilla reissuilla. Hiuksia ei saa pestyä yli kolmeen viikkoon, mutta se ei sinänsä ole ongelma: rasvaiset hiukset saa laitettua melko helposti ranskalaisille liimaleteille. Häiritsevämpää on, että irronneita hiuksia on pitkin telttaa ja varusteita. Erityisesti ne haluavat luikerrella suuhun, kun päivän aikana syö eväitä. Tuulisella säällä hiukset onnistuvat jotenkin aina pujahtamaan kaikkien pipojen ja kypärähuppujen sisältä silmiin ja jäätymään kiinni silmäripsiin. Yksi vaihtoehto olisi ajella siili, mutta päätin kuitenkin kokeilla jotain muuta. Talvella teetätin itselleni koemielessä ghettolettikampauksen afrikkalaisella kampaajalla. Letteihin laitettiin kuituhiuksia sekaan, jotta ne kestäisivät paremmin.

Alun hämmennyksen jälkeen letit osoittautuivat ihan toimivaksi ratkaisuksi. Ne kestivät hyvin yli kolme viikkoa, joiden aikana hiukset eivät tulleet kertaakaan silmiin! Lisäksi hiuksille ei tarvinnut tehdä koko aikana mitään. Reissua varten päätin ottaa yksinkertaisemman kampauksen, jossa päänahka pääsee hengittämään vähän paremmin ja niskassa ei ole ihan yhtä paksua lettinippua.

Muuten valmistautumiseni ei ole juurikaan eronnut miesten valmistautumisesta. Herkkähermoisimmat voivat lopettaa tässä vaiheessa lukemisen, koska kerron nyt asioista, joista jotkut miehet ja hienohelmaiset naiset eivät halua tietää mitään. Kirjoitan niistä kuitenkin, koska aiheesta on vaikeaa löytää tietoa.

Varusteisiin olen varannut lääkkeitä joihinkin naisille tyypillisiin vaivoihin, nipun pikkuhousunsuojia (alushousuja reissulle lähtee ruhtinaalliset kolme kappaletta), kosteuspyyhkeitä vähän enemmän kuin retkikunnan miehillä on ja naisretkeilijän elämää helpottavan reissukikkelin (muovinen suppilo). Meikkejä sun muita arkipäivän hömpötyksiä ei varmaan kukaan nainen ota mukaan arktisille vaelluksille.

Käytämme peseytymiseen retken aikana lähinnä kosteuspyyhkeitä, jotka pitää tietysti muistaa aina sulattaa ennen käyttöä. Muita vaihtoehtoja olisi peseytyä lumella tai käyttää pesusettiä, johon kuuluvat muovipussi, johon kaadetaan vähän lämmintä vettä ja rätti, jolla voi itseään pestä. Kylmissä olosuhteissa on ymmärtääkseni ihan fiksua antaa talikerroksen muodostua suojaamaan ihoa. Intiimihygieniaa ja hampaiden pesua ei kuitenkaan kenenkään kannata laiminlyödä, ellei halua hankaluuksia.

- Johanna

(Lisätty 9.4.2010)