Päiväkirja       

Renkaanveto syksyn treenimuotona

Viimeisen vuosikymmenen ajan suomalaisilla ja monilla muunkin maalaisilla arktisilla vaeltajilla on ollut yksi yhteinen treenimuoto: renkaanveto. Tästä jalosta treenimuodosta löytyy silti melko vähän tietoa. Koska renkaanveto on ehkä helpoin tapa simuloida ahkion vetoa ilman lunta, oli laji käytössä myös meidän retkikuntamme harjoitusmuotona ennen lumen tuloa. Syksyn aikana jokainen retkikuntamme jäsen veti tuttua rahinaa pitävää seuralaista perässään yhteensä ainakin 50 tuntia.

Poppis Suomelan kirjoittamassa ”Pohjoisnapa − jäinen haaste” -kirjassa kerrotaan Pohjoisnavan retkikunnan sopineen matkaa edeltävänä kesänä, että jokainen mukaan lähtijä on vetänyt ainakin 100 tuntia rengasta ennen matkaa. Koska on turha keksiä pyörää (tai rengasta) uudelleen ja toisaalta on turha lähteä Grönlantiin asti toteamaan olevansa huonossa kunnossa, päätimme asettaa meille saman tavoitteen. Linjasimme, että osan renkaan vedosta korvata vetämällä painavaa ahkiota ja ahkion vetoon päästiinkin siirtymään vuodenvaihteessa. Ennen lumen tuloa jokaisen viikkotavoitteena oli vetää vähintään 5 tuntia rengasta. Renkaanvetoon jokainen yhdisti suosikkilajejaan harjoittelun tasapainottamiseksi ja mielen virkistykseksi.

Kerkesixin sivuilta löytyvät vetorenkaan valmistusohjeet ja perustietoa lajista. Vetorenkaasta on toki olemassa muitakin variaatioita. Vetorenkaan vetämiseen voi käyttää vaikka reppua tai ahkion vetämiseen tarkoitettua vetovyötä tai -valjaita. Ahkion vetoa simuloitaessa kävelysauvat ovat yleensä myös treeneissä mukana ja suksien painoa simuloimaan voi halutessaan käyttää nilkkapainoja.

Jari vetää rengasta lappeellaan kitkan vähentämiseksi. Laiskimus!

Renkaanveto on kokonaisvaltainen treenimuoto ja sitä voi tehdä aika monella eri teholla. Rasitusta voi säädellä vaihtelemalla renkaan lisäpainojen määrää, vauhtia ja maastoa. Maaston mäkisyys ja alusta vaikuttavat paljon treenin rasittavuuteen. Kynnöspellolla tai juurakkoisella alustalla meno on aika erilaista kuin tasaisella asfaltilla. Joskus on hyvä tehdä pitkiä ja kevyitä kestävyystreenejä, mutta renkaanvedolla onnistuu myös lyhyemmät ja raskaammat voimatreenit. Renkaanveto ottaa isoon osaan lihaksia. Tuntuu vaihtelevan vetäjän kunnon mukaan, mitkä lihakset rasittuvat eniten. Ainakin pohkeet, reidet, pakarat, selkä-, olka- ja käsien ojentajalihakset saavat treenistä osansa.

Lauri ylämäen juurakossa.

Paljonko renkaaseen sitten pitäisi laittaa painoja? Sopiva painomäärä vaihtelee sekä treenin pituuden, tavoitteiden että vetäjän mukaan. Oman näkemykseni mukaan treeni pysyy monipuolisempana, kun välillä vetää kevyitä treenejä kevyellä renkaalla ja välillä taas latoo kyytiin raskaat painot. Nyt syksyllä treenipainoni ovat vaihdelleet niin, että renkaan kokonaispaino on ollut kevyimmillään 17 kg ja painavimmillaan 35 kg. 17 kilollakin treenin saa halutessaan raskaaksi, kun rengasta vetää kilpahiihtoladulla ja ottaa kaverin sauvakävelemään kannustajaksi. Ehkä yleisin renkaan kokonaispaino treeneissäni on ollut 27-28 kg. Maastosta ja alustasta riippuen se vastannee noin 70-90 kg:n ahkiota.

Yleensä kestävyyslajien harjoittelussa suositellaan, että valtaosa harjoittelusta tehdään matalalla syketasolla eli nk. peruskestävyysalueella. Kun rengasta vedetään päämääränä pitkä hiihtovaellus, on se hyvä pitää mielessä vauhteja ja harjoituspainoja valitessa. Läheskään joka kerta ei siis kannata vetää ihan täysillä ja aika harvoin itseään piippuun. Toisaalta elimistö vastaa paremmin harjoitteluun, jos meno ei ole aina tasaista junnaamista matalilla sykkeillä. Siksi välillä on hyvä tehdä vähän rankempi treeni vaikka vaihtamalla harjoitusmaastoa tai lisäämällä painoja.

Renkaanveto on sen verran tuntematon laji, että se kirvoittaa helposti vastaantulijoilta kommentteja ja hymyjä. Jotkut kannustavat, toiset paheksuvat renkaan meteliä ja useammin kuin kerran on tarjottu saksia tai puukkoa renkaan narujen katkaisemiseksi.

(Lisännyt Johanna 13.01.2010)