Päiväkirja       

Arktisen klubin kokous ja ompelutreenit Pietarsaaressa 21.11.2009

Lähdimme niinkin kaukaiseen paikkaan kuin Pietarsaari, koska siihen oli monta hyvää syytä:

• Suomen ainoa arktinen museo Nanoq
• Arktisen klubin kokous − tarjolla oli hyvää seuraa ja kiinnostavia esityksiä
• Retkikunnan lääkäreiden tapaaminen ja Iikan järjestämä haavojen ompelun pikakurssi

Ajomatka Pietarsaareen oli pitkä, mutta kannatti silti jaksaa ajaa. Pietarsaaressa tapasimme sekä tuttuja että ennestään tuntemattomia ihmisiä, joita yhdistää kiinnostus Arktiseen ympäristöön. Kokous oli lauantaina, mutta päätimme mennä paikalle jo perjantai-iltana, jotta ehtisimme harjoitella haavojen ompelemista ennen kokouksen alkua. Saimme yöpyä museolla, mikä olikin veikeä kokemus.

Lauantaina ehdimme harjoitella haavojen ompelua Lanton Iikan johdolla. Kaikki retkikunnan jäsenet pääsivät kokeilemaan hommaa, jotta muiden paikkaaminen onnistuu tarvittaessa. Toivottavasti tätä taitoa ei tosissaan tarvita!

Ehdimme myös kiertelemään museolla ja käymään Föbodan rannalla ennen kokousta. Nanoq-museossa on iso näyttelytila, jossa oli esillä nykyaikaisten ja vanhojen retkikuntien varusteita ja paljon Arktisiin alueisiin liittyviä esineitä, kuvia ja kirjoja. Kokoustila oli omassa rakennuksessaan ja siellä oli näyttävä kokoelma Goichmanin tauluja. Museon pihalla oli paljon pieniä, toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia, joilla oli kaikilla oma tarinansa. Jos arktisen asiat kiinnostavat, kannattaa museossa käydä! Pietarsaaren ympäristö vaikutti muutenkin hienolta lomakohteelta.

Kokouksen kiinnostavin anti olivat esitelmät vuoden sisällä tehdyistä (ant)arktisistaa reissuista. Niistä päällimmäisenä jäi monelle mieleen Eino Putkosen esitys siitä retkestä, jonka jälkeen Arktinen klubi on aikoinaan perustettu. Einon tarina oli vaikuttava ja saimme katsoa siihen liittyviä diakuvia. Tiivistelmä tarinasta löytyy Arktisen klubin historiasta. Tuollaiset tarinat laittavat miettimään, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet muutamien kymmenien vuosien aikana tekniikan kehittymisen myötä ja toisaalta sitä, kuinka hurjia reissut ovat aikoinaan olleet.

Eivät toki nykyäänkään reissut aivan vaarattomia ole ja on turha tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen − jäätikköjen riskit railoineen, jääkarhuineen ja myrskyineen ovat edelleen olemassa. Huippuvuorten ympärimelojilla oli hurjia kuvia reissultaan, jota he olivat valmistelleet monta vuotta. Jääkarhut ja mursut ovat aikamoisia jötkäleitä ja vaarallisia otuksia melojille. Kuulimme esitykset myös Huippuvuorten hiihtovaelluksista (Svalbard 2009 ja Spitsbergen 2009), Greenland 2009 −retkikunnan Grönlannin ylityksestä ja ensimmäisestä kokonaan suomalaisen retkikunnan Etelänavan valloituksesta. Matkakuume yltyy!